Ruusunmarjan (Rosa canina) vaikutuksia on tutkittu sekä hevosilla että koirilla. Tutkimuksissa on tarkasteltu erityisesti C-vitamiinin imeytymistä, elimistön antioksidanttista toimintaa, fyysistä suorituskykyä ja liikkuvuutta.
Ruusunmarjan kiinnostavuus perustuu sen monipuoliseen koostumukseen. C-vitamiinin lisäksi se sisältää polyfenoleita, karotenoideja ja galaktolipidejä. Näistä erityisesti GOPO-galaktolipidi on herättänyt kiinnostusta nivelten ja rustokudoksen tutkimuksessa.
Eläimillä tehdyt tutkimukset tarjoavat kiinnostavaa tietoa ruusunmarjan ravitsemuksellisesta merkityksestä. Hevosilla on havaittu muutoksia C-vitamiinipitoisuudessa ja antioksidanttiseen toimintaan liittyvissä mittareissa. Koirilla puolestaan on tutkittu ruusunmarjan yhteyttä liikkuvuuteen, suorituskykyyn ja fyysisen rasituksen aiheuttamaan hapetusstressiin.
1. Ruusunmarjan C-vitamiinin imeytyminen hevosilla – tutkimus 16 ravihevosella
Vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin ruusunmarjasta saatavan luonnollisen C-vitamiinin imeytymistä sekä ruusunmarjalisän vaikutuksia hevosten antioksidanttiseen toimintaan.
Tutkimukseen osallistui 16 ravihevosta, jotka saivat kolmen kuukauden ajan joko:
-
25 grammaa ruusunmarjajauhetta päivittäin, mikä vastasi 125 mg C-vitamiinia.
-
50 grammaa ruusunmarjajauhetta päivittäin, mikä vastasi 250 mg C-vitamiinia.
Tutkimuksessa seurattiin veren C-vitamiinipitoisuutta sekä valkosolujen vapauttamien reaktiivisten happiyhdisteiden määrää.
Mitä tutkimuksessa havaittiin?
50 gramman päivittäinen ruusunmarja-annos nosti veren C-vitamiinipitoisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Muutos havaittiin jo 14 päivän jälkeen ja myös myöhemmissä mittauksissa.
Suuremmalla annoksella havaittiin lisäksi tilastollisesti merkitsevä väheneminen tutkittujen valkosolujen vapauttamien reaktiivisten happiyhdisteiden määrässä.
25 gramman annoksella C-vitamiinipitoisuudessa havaittiin noususuuntaus, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että ruusunmarjasta saatava C-vitamiini imeytyy hevosen elimistöön ja että ruusunmarjan käyttö voi vaikuttaa antioksidanttiseen toimintaan liittyviin mittareihin.
Tulos on kiinnostava erityisesti aktiivisten ja harjoittelevien hevosten ravitsemuksen näkökulmasta, sillä fyysinen rasitus vaikuttaa elimistön hapenkulutukseen ja reaktiivisten happiyhdisteiden muodostumiseen.
Tutkimus oli kuitenkin pieni, eikä siinä ollut erillistä ruusunmarjaa saamatonta vertailuryhmää. Siksi tuloksia ei voida suoraan tulkita osoitukseksi paremmasta suorituskyvystä tai palautumisesta.
2. Ruusunmarja ja hevosen fyysinen rasitus – tutkimus 44 ravihevosella
Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin ruusunmarjan vaikutuksia hevosten immuunijärjestelmään, työskentelykykyyn ja käyttäytymiseen.
Tutkimukseen osallistui 44 ravihevosta, ja se toteutettiin kolmen kuukauden mittaisena kaksoissokkoutettuna, lumekontrolloituna kokeena.
Hevosille annettiin joko standardoitua ruusunmarjavalmistetta tai lumetuotetta.
Mitä tutkimuksessa havaittiin?
Tutkijat raportoivat ruusunmarjaa saaneilla hevosilla myönteisiä havaintoja erityisesti tulehdusreaktioihin ja antioksidanttiseen toimintaan liittyvissä mittareissa.
Myös veren C-vitamiinistatukseen liittyviä muutoksia raportoitiin.
Tutkimus tukee kiinnostusta ruusunmarjaan luonnollisten antioksidanttien lähteenä erityisesti säännöllisesti harjoittelevien hevosten ruokinnassa.
Tulokset täydentävät vuoden 2012 tutkimuksen havaintoja ja antavat viitteitä siitä, että ruusunmarjan sisältämillä bioaktiivisilla yhdisteillä voi olla mitattavia fysiologisia vaikutuksia hevosilla.
3. Ruusunmarja koirilla – tutkimus 86 vinttikoiralla
Vuonna 2010 julkaistussa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja lumekontrolloidussa tutkimuksessa tarkasteltiin ruusunmarjavalmisteen vaikutuksia englanninvinttikoirien fyysiseen suorituskykyyn, liikkuvuuteen, immuunijärjestelmän toimintaan ja yleiseen hyvinvointiin.
Tutkimukseen osallistui 86 vinttikoiraa. Koirat saivat kolmen kuukauden ajan joko standardoitua LitoVet-ruusunmarjajauhetta tai lumetuotetta.
Mitä tutkimuksessa havaittiin?
Tutkimuksessa raportoitiin ruusunmarjaa saaneilla koirilla myönteisiä havaintoja useissa muuttujissa.
Erityisen kiinnostavia olivat liikkuvuuteen ja fyysiseen suorituskykyyn liittyvät tulokset.
Tutkijat raportoivat, että ruusunmarjaa saaneet vinttikoirat olivat vetreämpiä rasittavan liikunnan jälkeisenä päivänä kuin lumetuotetta saaneet koirat.
Lisäksi ruusunmarjaryhmässä havaittiin parannusta juoksunopeudessa. Myös turkin laadussa raportoitiin myönteisiä muutoksia.
Tutkimuksessa havaittiin lisäksi valkosolujen kokonaismäärän vähenemistä ruusunmarjaryhmässä, mitä tutkijat tarkastelivat tulehdusreaktioihin liittyvänä havaintona.
Tutkimus on kiinnostava erityisesti aktiivisten ja paljon liikkuvien koirien ravitsemuksen näkökulmasta. Siinä havaittiin muutoksia sekä fyysisessä suorituskyvyssä että rasituksen jälkeisessä liikkuvuudessa.
Tutkimus julkaistiin kuitenkin kongressitiivistelmänä, eikä käytettävissä ole vastaavaa yksityiskohtaista tutkimusraporttia kuin täyspitkissä vertaisarvioiduissa artikkeleissa. Tuloksia voidaan siksi pitää lupaavina alustavina havaintoina, jotka tarvitsevat vahvistusta uusissa tutkimuksissa.
Tutkimuksessa ei myöskään selvitetty ruusunmarjan vaikutuksia nimenomaan nivelrikkoa sairastavilla koirilla.
4. Ruusunmarja ja hapetusstressi – tutkimus 40 palveluskoiralla
Vuonna 2015 Acta Veterinaria -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin ruusunmarjauutteen ja viinirypäleensiemenuutteen vaikutuksia palveluskoirien hapetusstressiin fyysisen rasituksen yhteydessä.
Tutkimukseen osallistui 40 armeijan palveluskoiraa, jotka olivat saksanpaimenkoiria, belgianpaimenkoiria ja labradorinnoutajia.
Koirat jaettiin neljään ruokintaryhmään:
-
Tavallinen tasapainotettu kotiruokinta.
-
Kaupallinen työkoirille tarkoitettu kuivaruoka.
-
Kotiruokinta, johon lisättiin 500 mg ruusunmarjauutetta päivässä.
-
Kotiruokinta, johon lisättiin 100 mg viinirypäleensiemenuutetta päivässä.
Täydennysjakso kesti 60 päivää.
Tutkimuksessa mitattiin veren hapetusstressiin liittyviä muuttujia ennen liikuntaa ja sen jälkeen. Näihin kuuluivat muun muassa lipidien hapettumiseen liittyvä malondialdehydi (MDA), reaktiivisten happimetaboliittien määrä (ROM) sekä veren antioksidanttikapasiteettia kuvaava FRAP-arvo.
Mitä tutkimuksessa havaittiin?
Fyysinen rasitus lisäsi tutkimuksen alkuvaiheessa hapetusstressiin liittyviä mittareita.
Ruusunmarjauutteen tai viinirypäleensiemenuutteen vaikutuksista ei kuitenkaan saatu tilastollisesti vakuuttavaa näyttöä.
Tutkimus ei siis osoittanut ruusunmarjauutteen parantavan palveluskoirien antioksidanttikapasiteettia käytetyllä annoksella ja tutkimusasetelmalla.
Tulos on tärkeä osa kokonaiskuvaa: ruusunmarjan sisältämillä yhdisteillä on tunnettuja antioksidanttisia ominaisuuksia, mutta niiden vaikutus eläimen elimistössä riippuu muun muassa käytetystä valmisteesta, annostuksesta ja mitattavasta muuttujasta.
5. GOPO-galaktolipidi ja ruusunmarjan nivelvaikutusten tutkimus
Ruusunmarjan nivelten kannalta kiinnostavimpiin yhdisteisiin kuuluu GOPO, joka on luonnollinen galaktolipidi.
Sen ominaisuuksia on tutkittu erityisesti tulehdusreaktioihin ja rustokudoksen aineenvaihduntaan liittyvissä laboratoriotutkimuksissa.
Vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa ruusunmarjasta eristetyn galaktolipidin havaittiin vähentävän tiettyjen valkosolujen kulkeutumista kohti tulehdussignaaleja.
Vuonna 2011 julkaistussa rustosolututkimuksessa ruusunmarjajauheen ja sen galaktolipidien havaittiin vaikuttavan tulehdusvälittäjäaineiden sekä rustokudoksen hajotukseen osallistuvien entsyymien muodostumiseen.
Nämä havainnot auttavat selittämään, miksi ruusunmarjaa on tutkittu myös nivelten toimintakyvyn näkökulmasta.
Ihmisillä tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ruusunmarjavalmisteilla on havaittu myönteisiä vaikutuksia nivelrikkoon liittyvään kipuun ja toimintakykyyn.
Vuonna 2008 julkaistussa meta-analyysissä tarkasteltiin kolmea satunnaistettua tutkimusta, joissa oli yhteensä 287 nivelrikkopotilasta. Tulosten perusteella ruusunmarjavalmiste vähensi kipua lumelääkkeeseen verrattuna.
Eläimillä vastaavaa nivelrikkoa koskevaa kliinistä näyttöä on kuitenkin vielä rajallisesti.
Mitä tutkimukset merkitsevät hevosten ja koirien ravitsemuksessa?
Ruusunmarjan tutkimustieto osoittaa, että sen vaikutuksia on selvitetty useilla eri tutkimusmenetelmillä ja myös suoraan eläimillä.
Hevosilla tutkimustieto on erityisen kiinnostavaa C-vitamiinin imeytymisen ja antioksidanttiseen toimintaan liittyvien vaikutusten näkökulmasta.
Koirilla vinttikoiratutkimuksessa raportoitiin myönteisiä havaintoja liikkuvuudesta, juoksunopeudesta ja rasituksen jälkeisestä vetreydestä. Palveluskoiratutkimuksessa puolestaan ei saatu vahvistusta ruusunmarjauutteen antioksidanttiselle vaikutukselle.
Nivelten ravitsemuksen näkökulmasta ruusunmarjan GOPO-galaktolipidi ja muut bioaktiiviset yhdisteet ovat kiinnostavia tutkimuskohteita. Laboratoriotutkimukset ja ihmisillä tehdyt kliiniset tutkimukset antavat viitteitä mahdollisista vaikutusmekanismeista.
Ruusunmarjan merkitys hevosten ja koirien ruokinnassa perustuu sen monipuoliseen koostumukseen: C-vitamiiniin, polyfenoleihin, karotenoideihin ja galaktolipideihin.
Tutkimukset tukevat kiinnostusta ruusunmarjaan erityisesti aktiivisten eläinten ruokinnan kasviperäisenä täydentäjänä. Samalla ne osoittavat, että eri ruusunmarjavalmisteiden vaikutukset ja kliininen merkitys edellyttävät edelleen lisätutkimuksia.
Tutkimuslähteet
Hevosilla tehdyt tutkimukset
1. Winther, K. ym. (2012).
The absorption of natural vitamin C in horses and anti-oxidative capacity: a randomised, controlled study on trotters during a three-month intervention period.
Comparative Exercise Physiology.
https://doi.org/10.3920/CEP12006
2. Winther, K. ym. (2010).
A randomised placebo controlled double blind study on the effect of subspecies of rose hip (Rosa canina) on the immune system, working capacity and behaviour of horses.
EAAP Scientific Series.
Koirilla tehdyt tutkimukset
3. Winther, K. ym. (2010).
A herbal remedy derived from subspecies of Rosa canina improves the immune response, working capacity and well-being of dogs? A parallel, placebo-controlled, double-blind, randomized study.
Osteoarthritis and Cartilage, 18, kongressitiivistelmä 336.
https://doi.org/10.1016/S1063-4584(10)60363-9
4. Kukovska, V., Celeska, I., Ruškovska, T. & Valčić, O. (2015).
Effects of rose-hip and grapeseed dietary supplementation on serum oxidative stress parameters in dogs before and after physical exercise.
Acta Veterinaria, 65(3), 404–416.
https://doi.org/10.1515/acve-2015-0033
GOPO ja ruusunmarjan bioaktiiviset yhdisteet
5. Larsen, E., Kharazmi, A., Christensen, L. P. & Christensen, S. B. (2003).
An Antiinflammatory Galactolipid from Rose Hip (Rosa canina) that Inhibits Chemotaxis of Human Peripheral Blood Neutrophils in Vitro.
Journal of Natural Products, 66(7), 994–995.
https://doi.org/10.1021/np0300636
6. Schwager, J., Hoeller, U., Wolfram, S. & Richard, N. (2011).
Rose hip and its constituent galactolipids confer cartilage protection by modulating cytokine, and chemokine expression.
BMC Complementary and Alternative Medicine, 11, 105.
https://doi.org/10.1186/1472-6882-11-105
Nivelten toimintakykyä koskevat kliiniset tutkimukset ihmisillä
7. Warholm, O. ym. (2003).
The Effects of a Standardized Herbal Remedy Made from a Subtype of Rosa canina in Patients with Osteoarthritis: A Double-Blind, Randomized, Placebo-Controlled Clinical Trial.
Current Therapeutic Research, 64(1), 21–31.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24944354/
8. Winther, K., Apel, K. & Thamsborg, G. (2005).
A powder made from seeds and shells of a rose-hip subspecies (Rosa canina) reduces symptoms of knee and hip osteoarthritis: a randomized, double-blind, placebo-controlled clinical trial.
Scandinavian Journal of Rheumatology, 34(4), 302–308.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/16195164/
9. Christensen, R., Bartels, E. M., Altman, R. D., Astrup, A. & Bliddal, H. (2008).
Does the hip powder of Rosa canina (rosehip) reduce pain in osteoarthritis patients? – a meta-analysis of randomized controlled trials.
Osteoarthritis and Cartilage, 16(9), 965–972.
